kuin lehdet puussa
kuljen soturin tietä
milloin putoan
Hankittuani elämäni ensimmäisen elektroonisen miniatyyrisäännöstön olin yllättynyt siitä, miten kätevää sellaisen käyttäminen tositilanteessa oikeasti oli. Ospreyn Rōnin-sääntösysteemi antoi minulle monta asiaa:
1. Sain tekosyyn ostaa lisää 1/72 figuureja. Esmes Zvezdan samurait ovat mielestäni koko skaalan hienoimpia ukkeleita.
2. Sain tekosyyn ostaa ja hankkia lisää maastoa. Eihän se VOI käydä päinsä, että feodaali-Japani näyttää eurooppalaiselta Generician valtakunnalta.
3. Sain syyn fiilistellä Shogun: Total Warin, samuraielokuvien ja anime-vuosien muistojani.
4. Löysin pelin, jota siskoni suostui pelaamaan ja joka ehkä koukutti hänet pikkumiesten maailmaan.
joukon keskellä
silti on mies yksinään
maailmaa vastaan
Systeemissä on sopivan monta erilaista warbandia, jotka eivät tosin ole aivan tasapainossa keskenään, mutta se fiilishän on tärkeintä! Eri joukot ovat Bushi-soturit, Ikkō-Ikki-kapinalliset, soturimunkit, bandiitit sekä talonpojat vahvistettuna tietyllä määrällä isännättömiä samuraita… Myöskin kirjassa olevat kiinalaiset & korealaiset warbandit eivät kiinnosta pätkääkään ja mahdolliset figuuritkin ovat niin kovin rumia… Ja mikä parasta, koska yhdessä tiimissä on 4-16 figuuria on niiden ostaminen sigahalbaa! Yhdestä laatikosta riittää helposti ukkoja sukulaisille, naapureille ja hyvänpäivän tutuille.
Peliraportteja seuraa pian.
matkojen päässä
alkuja ja loppuja
taas palaat maahan